Sandy alias Santtu, Sande, Nipsu, Kettunen, Sandor, Kopotti, Koboltti, Koira K., läski, ihra, maksamakkara..
Sandy on siis 4v (s. 27.5.2008) labbisnarttu, jota ei ole rekattu. Sandy on iloinen ja energinen ikuinen lapsukainen, joka rakastaa kaikkea mitä tehdään yhdessä! Se on aina innolla mukana, ja kaikkien kaveri. Pentuna Sandy tykkäs olla hankala -ei sillä, etteikö se ois oppinut. Vaan se, että se tykkäs leikkiä kissa-hiiri-leikkiä.. Ja sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa. Sandy pysyy kyllä hyvin lähellä, eikä karkaa, mutta kiinniotto onkin toinen juttu. Vanhemmiten sille on alkanut tulla järkeä päähän (ja omistajalla!) ja tottelee suhtkoht hyvin, vaikka välillä tykkää leikkiä kuuroa. Sitä pelkoa ei ole, että se katoaisi, mutten tiedä raivostuttavampaa, kuin se, että kiireisenä kouluaamuna se päättää olla tulematta sisälle ja seisoa napittaa pihatiellä.
Sandy rakastaa uuden opettelua, ja osaakin vaikka minkälaisia temppuja. Ryömii, kuolee, antaa tassut vuoronperään, tanssii, istuu oravana, ottaa lelun käskystä, sammuttaa valot yms. opetettuja temppuja. Noiden lisäksi osaa tietenkin peruskäskyt istu, maahan, tänne, tassu, sivu, katso, SEKÄ "vahingossa" oppineita kuten "kotiin" juoksee ulkoa kotiin, "missä iskä" juoksee isän luokse, "käänny" kääntyy toiste päin esim. pyyhkiessä, "vessaan" menee vessaan, tai sen ovelle mikäli ovi on kiinni.
En ole koskaan tavannut kiltimpää koiraa, kuin Sandy. Se on niiiin perheen lellikki, ja huomaa, että se pelkäsi asemansa puolesta pennun tullessa.Vaikkakin pidän sitä kuin lasta, on sillä tarkat rajat mitä saa ja ei saa tehdä. Kesällä, ja joo myös talvella, Sandyn lempipuuha on uiminen. Se uisi vaikka talvipakkasella, jos antaisin sen uida. Se rakastaa vettä niin paljon, mikä onkin ominaista lintukoiralle. Kesäisin myös hypytän Sandyä, sille se on toinen lempipuuha (Tosin nyt säästellään niveliä ylipainon vuoksi). Haaveena olisi löytää nyt jostain läheltä flyball kurssi, jonne mennä Sandyn kanssa.. Oon parivuotta sitä lajia seuraillut, ja se vaikuttaa todella kivalta. Sandy tulisi rakastamaan sitä, sillä pallot. Pallot on se Sandyn juttu, se tulisi hulluks ilman palloja.
Mulla ei oo ikinä yksinäinen olo, kun oon Sandyn kanssa. Tuntuu, että se ois kun ihminen. Sandy on pienestä pitäen ollut lähes joka paikassa mun mukana, ja välillä on vaikeeta olla öitä ilman sitä. Oon vaan tottunut siihen, että se nukkuu mun vieressä ja tökkii rapsutuksia kerjätessä.
Kuinka Sandy päätyi meille? Yksi kaunis kesäpäivä lähdin sukulaisteni mukaan, kun he lähtivat hakemaan yllätyskoiranpentua nuorimmaiselleen. Oltiin menossa katsomaan "rekkoja". Oli muuten serkkutytön ilme näkemisen arvoinen, kun tajusi mitä tapahtuu kun saavuttiin pihaan! Itse olin haaveillut pitkään omasta koirasta, mutta isä ei pitänyt ajatuksesta. Siellä sitten näin neljä pientä ruskeaa makkaraa, ei niistä voinut olla pitämättä. Yksi ryömi syliini, ja ajattelin vain kuinka haluaisin sen pennun. Kasvattaja vielä sanoi, että siinä on vielä yksi narttupentu vapaana. Siinä sitten tein nopean päätöksen, jonka jälkeen tätini soitti isälle ja puhuimme molemmat hänet ympäri. Niin siinä kävi, loppujen lopuksi autoon pahvilaatikkoon tuli kaksi pientä ruskeaa palloa, ja minä olin maailman onnellisin! Hymy ei hyytynyt koko loppupäivänä.
Sandy rakastaa uuden opettelua, ja osaakin vaikka minkälaisia temppuja. Ryömii, kuolee, antaa tassut vuoronperään, tanssii, istuu oravana, ottaa lelun käskystä, sammuttaa valot yms. opetettuja temppuja. Noiden lisäksi osaa tietenkin peruskäskyt istu, maahan, tänne, tassu, sivu, katso, SEKÄ "vahingossa" oppineita kuten "kotiin" juoksee ulkoa kotiin, "missä iskä" juoksee isän luokse, "käänny" kääntyy toiste päin esim. pyyhkiessä, "vessaan" menee vessaan, tai sen ovelle mikäli ovi on kiinni.
En ole koskaan tavannut kiltimpää koiraa, kuin Sandy. Se on niiiin perheen lellikki, ja huomaa, että se pelkäsi asemansa puolesta pennun tullessa.Vaikkakin pidän sitä kuin lasta, on sillä tarkat rajat mitä saa ja ei saa tehdä. Kesällä, ja joo myös talvella, Sandyn lempipuuha on uiminen. Se uisi vaikka talvipakkasella, jos antaisin sen uida. Se rakastaa vettä niin paljon, mikä onkin ominaista lintukoiralle. Kesäisin myös hypytän Sandyä, sille se on toinen lempipuuha (Tosin nyt säästellään niveliä ylipainon vuoksi). Haaveena olisi löytää nyt jostain läheltä flyball kurssi, jonne mennä Sandyn kanssa.. Oon parivuotta sitä lajia seuraillut, ja se vaikuttaa todella kivalta. Sandy tulisi rakastamaan sitä, sillä pallot. Pallot on se Sandyn juttu, se tulisi hulluks ilman palloja.
Mulla ei oo ikinä yksinäinen olo, kun oon Sandyn kanssa. Tuntuu, että se ois kun ihminen. Sandy on pienestä pitäen ollut lähes joka paikassa mun mukana, ja välillä on vaikeeta olla öitä ilman sitä. Oon vaan tottunut siihen, että se nukkuu mun vieressä ja tökkii rapsutuksia kerjätessä.
Kuinka Sandy päätyi meille? Yksi kaunis kesäpäivä lähdin sukulaisteni mukaan, kun he lähtivat hakemaan yllätyskoiranpentua nuorimmaiselleen. Oltiin menossa katsomaan "rekkoja". Oli muuten serkkutytön ilme näkemisen arvoinen, kun tajusi mitä tapahtuu kun saavuttiin pihaan! Itse olin haaveillut pitkään omasta koirasta, mutta isä ei pitänyt ajatuksesta. Siellä sitten näin neljä pientä ruskeaa makkaraa, ei niistä voinut olla pitämättä. Yksi ryömi syliini, ja ajattelin vain kuinka haluaisin sen pennun. Kasvattaja vielä sanoi, että siinä on vielä yksi narttupentu vapaana. Siinä sitten tein nopean päätöksen, jonka jälkeen tätini soitti isälle ja puhuimme molemmat hänet ympäri. Niin siinä kävi, loppujen lopuksi autoon pahvilaatikkoon tuli kaksi pientä ruskeaa palloa, ja minä olin maailman onnellisin! Hymy ei hyytynyt koko loppupäivänä.
 |
| Sandy ja sen veli Bonzo :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain!